Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipide. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. lokakuuta 2016

Testissä Frozzypack

Nyt pieni tuote-esittely. Itse olen pidempään etsinyt tälläista ja kun löysin tämän, oli se pakko tilata. Enkä ole katunut ollenkaan. :)

Eli kyseessä on ruotsalainen innovaatio, Frozzypack, kylmänä pysyvä eväsrasia
Rasiaa on kahdessa eri koossa: 0,9L ja 1,2L. Sitä saa eri värisillä kansilla sekä muumikuosisena.
Miten ruoka sitten pysyy kylmänä muovisessa rasiassa jopa 7 tuntia? 

Kylmäkalle on integroitu kannen sisälle, joten riittää kun kannen laittaa pakkaseen 10 tunniksi. Kansi pitää kylmänä myös rasian vieressä olevan vesipullon.
Itse olen tykännyt rasian koosta ja mallista. Sinne mahtuu sopivasti yksi ateria, eikä se painakaan kovin paljoa. Huomasin kuitenkin, että repussa kuljettaessa on hyvä laittaa rasia muovipussiin, sillä päivän mittaa kansi hikoilee myös ulkopuolta ja voi näin kastella mm. koulukirjan.

Muita hyviä puolia:
+ Rasia on mikron ja kestävä
+ Voi pestä koneessa
+ Ei sisällä BPA:ta, PFOA:ta tai parabeeneja
+ Hinta 18-25€ 

Huonoja puolia:
- Tarvitsee olla riittävän kauan pakkasessa, joten eväiden suunnittelua ei voi jättää aamuun
- Ei hirveän hyvin saatavilla, löytyy jotenkuten mm. cdon.com ja stockmann
- Ei sovellu keitoille, testattu on. (Onneksi oli muovipussissa :D)
Tämänkin vispipuuron sain syödä kylmänä 6h koulupäivän jälkeen.


Miten sinä säilytät evääsi, jos jääkaappia ei ole saatavilla? :)


lauantai 12. maaliskuuta 2016

Mielenosoituksia kerrakseen

Tällä viikolla on kahteen otteeseen kokoonnuttu osoittamaan mieltä. Toki molemmat eri asioiden puolesta mutta molemma erittäin tärkeitä!
Oma mielipiteeni on, että ei siinä mitään jos verotusta kasvatetaan tms. kunhan se tehdään oikeassa kohdassa. Eikä oikeita kohtia säästää ole nuoret ja elinkeino-yrittäminen.

Esimerkki opiskelijat:
Opiskelija saa 200€ kuussa opintotukea vuokran jälkeen. Tästä hänen pitäisi maksaa vielä laskut, bussilippu ja ruoka. Eli 50+50+100.
 + Yleensä tulee yllättäviä menoja tai kuten oppikirjat maksavat kiitetttävästi ja ilman niitä on hiukan hankala opiskella.
Jos opiskelija haluaisi helpottaa taloudellista tilannettaan, hänen pitäisi mennä töihin. Hän ei voi tehdä sitä oikein koulun ohella, sillä menettää tukensa. Ja jos hän ilmoittautuu esim. syyslukukaudeksi poissaolevaksi, saa hän yhteiskunnalta pahoja katseita, kun valmistuminen  venyy. Mikä tässä olisi oikea ratkaisu?

Itselläni tämä toteutuisi jo ilman leikkauksia, minun onnekseni minulla ei ole vuokraa maksettavana ja ruoka-apu lähellä, mitkä laskevat kustannuksia, mutta tiedän monia kenellä näin ei ole.

Entä esimerkki maatilalla:
Possut pitäisi saada kasvatettua, mikä edellyttää ruokaa, lämpöä ja paljon työtunteja. Pahan päivän varalla pitäisi olla hyvin rahaa, jos esimerkiksi tarvitsisi talvipakkasilla uuden lämmittimen; ei mikään halpa lysti. Eikä velaksikaan viitsisi hirveästi elää, harvemmin kun sitä saa takaisin maksettua. Kaupat vetävät hinnat minimiin, jolloin possujen kasvattajalle jäävä raha kilomäärää kohden ei välttämättä yllä edes muutamaan euroon.
Mitä jos maataloutta ei tuettaisi riittävästi, maatilat menisivät konkurssiin ja ruokamme tulisi lähes tai kokonaan ulkomailta. Ja sitten lyötäisiin rajat kiinni tai muu kriisi iskisi.
Kotimainen elinekino on aina kotimaista, lähellä olevaa, varmasti saatavaa, MIKÄLI resursseja on saatavilla.
Tiedän itse suosivani osassa elintarvikkeista suomalaisia tuotteita, mutta usein vain nappaa sen tutun ja halvan paketin, sen tarkemmin katsomatta, voisiko samalla tukea kotimaata.

Nyt on siis ihan syystä lähdetty koulusta ja tööttäilty traktoireille tykkäyksen merkiksi, enkä tekisi toisin, oikean asian puolesta pitää taistella!


tiistai 13. lokakuuta 2015

Testissä Fitbit-ranneke

Olin jo pidemmän tovin harkinnut aktiivisuusrannekkeen hankkimista. päätöstä vain hidasti hinta ja PolarLoopin yhteensopimattomuus Lumian kanssa. Reilu kuukausi sitten pyörähdin torissa ja huomasin siellä ilmoituksen. Vajaa puoli vuotta vanha Fitbit charge ranneke 50€, ja vieläpä ihan lähellä. En siis voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni.

Nyt tuo onkin ollut lähes päivittäin kädessä. Todella mukava, kevyt, ei edes aina muista että kello on kädessä, eikä sitä kännykkää tarvisi kaivaa. Itsellä on L-koko ja käytän päivisin 3. viimeisessä reijässä, eli säätövaraa löytyy vielä molempiin suuntiin. Fitbitissä on siis tuollainen painettava kiinnitys, ei perus kellokiinnitystä.
Toisessa reunassa on pieni näppäin, josta saa virrat. Ensimmäisellä painalluksella tulee kello, seuraavalla askeleet jne, mitä onkaan asettanut näytettäväksi. Aina ei kuitenkaan tarvitse painaa, vaan riittää että esim kääntää kättä ja kopauttaa näytön alapuolelta.

Itselläni on päivätavoitteena n.10 000 askelta ja ranneke kertoo lähes 90% kaikki askeleet. Pyöräilyä se ei ota, eikä haravointia, testattu on :D Luvun alla kulkee palkki, joka kertoo, paljonko päivätavoitteesta on menty.
Miksi itse tykkään käyttää Fitbitiä, on kännykkäsovellus. Pystyn päivittäin seuraamaan myös tiedot, mitkä ei näy rannekkeen näytöllä, esim unenmäärä ja aktiiviset minuutit. Pystyn kännykällä myös lisäämään syödyt kalorit ja vesimäärän. Ranneke päivittää tiedot bluetoothin kautta taustalla tai sovelluksen avatessa.
Sovelluksen kautta pystyy myös lisäämään harjotteita, jota ranneke ei ota, esim uiminen. Ranneke ei ole siis vedenkestävä, roiskeenkestävä kylläkin, mistä sille vähän miinusta.

Muuten olen ollut erittäin tyytyväinen. Lataus kestää melkein yli viikon, ranneketta on helppo säädellä sekä nopea ottaa pois. Vaikka sovellus on englannin kielinen, se on todella yksinkertainen ja mukava käyttää. Normaalihintaisena Fitbit Charge olisi opiskelijabudjettiin vähän turhan kallis, mutta jos tarjouksia tulee eteenne, suosittelen ehdottomasti harkitsemaan hankkimista, varsinkin jos omistaa Lumia-puhelimen!

Plussat:
+ Pitkä akunkesto
+ Helppo käyttää
+ Helppo kiinnittää
+ Mukava ranteessa
+ Lumia- kännykkäsovellus
+ Monipuolinen

Miinukset:
- Jos ei ole painanut kunnolla kiinni, voi irrota
- Ei vedenkestävä
- Hinta

Yleisarvosanaksi 8,5/10


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Pojat tanssimaan

Koska harrastukset ovat lähteneet käyntiin, ja omassa seurassa huomannut taas yhden hävikin; pojat.
Vaikka tämä teksti on muutaman vuoden takainen koulutehtävä, saatte silti lukea lyhyen mutta ytimekkään mielipiteeni. Olen edelleen tätä mieltä.
 Ja kommentteihin saa toki heittää argumentteja niin puolesta kuin vastaan, kunhan muistatte että jokaisella meistä on sananvapaus, myös minulla. ;)




Olin ohjaamassa oheisharjoituksena tanssia 10-12 vuotiaille salibandya pelaaville pojille. Tunnin tarkoituksena oli harjoittaa poikien motoriikkaa ja kehon hallintaa tanssin kautta, ei siis oppia tanssimaan valssia. Kun pojat saivat tietää pääsevänsä tanssimaan, sain nähdä erilaisia balettitanssija imitointia ja epätoivoisia ”minulla on nilkka vähän kipeä” -esityksiä. En kuitenkaan kohdannut poikien halveksivaa mielipidettä ensimmäistä kertaa tämän tunnin aikana, sillä itse tanssijana olen huomannut poikien vähäisyyden tanssirintamalla.

Monesti esitetään kysymys, miksi? Erityisesti kilpatanssissa, missä poikia tarvitaan, kysymys nousee useasti vuoden aikana esille. Miksi poikia on niin vähän tanssimassa? Mitä asialle voitaisiin tehdä? Erot tyttöjen ja poikien määristä harrastuksissa, esimerkiksi jalkapallossa ovat pienet, toisin kuin tanssissa. Onhan toki joitakin tanssinlajeja, jossa myös poikia on paljon, esimerkiksi katutanssi, mutta miksi?

Poikien ryhmäpaineella ja ennakkoluuloilla on osuutta asiaan. Jos pojalla ei ole itseluottamusta puolustaa ja olla ylpeä harrastuksestaan, ryhmäpaine ajaa pojan helposti pois harrastuksesta. Vetämässäni salibandy- ryhmässä osa oli lopputunnista hyvin rytmissä, osa taas sai tuskin jalkoja ylös lattiasta. Joukkueen ryhmäpaine oli niin kova, että tunnin loputtua, kun muutamat kysyivät valmentajaltaan, että ei kai vain heillä ole toista kertaa tanssia enää, hetki sitten osa neutraalilla asenteella mukana olleet vaihtoivat asennettaan muiden kaltaiseksi.

Miten yhteiskunta ja lasten vanhemmat suhtautuvat harrastuksiin? Kuinka moni on viemässä poikaansa tanssiharjoituksiin? Ei hirveän moni, kun taas tyttöjä viedään kyllä pallopeliharjoituksiin. Kuinka paljon on tarjolla esimerkiksi pelkästään pojille suunnattuja tanssiryhmiä? Tai kuinka moni mainos mainostaa tytöille ja pojille suunnattua tanssiryhmää?

Lapset saavat pienestä asti käsityksen, millaisia lajeja he voivat harrastaa niin, etteivät joudu pilkan kohteeksi. Tässä tehtävässä vanhemmat ovat tärkeässä roolissa. Lasten ennakkoluulot pitää poistaa ja antaa oikea kuva lajista. Tanssiryhmissäkin on mahdollista käydä kokeilemassa ensimmäiset kerrat ilmaiseksi, miksi siis lasta ei voisi viedä kokeilemaan? Jos lapsi ei selvästikään halua enää mennä kyseisen tanssimaan, voi ainakin myöntää, että lapsi on kokeillut tanssimista.


Kyllä, minäkin pakotin veljeni käymään edes kerran alkeisryhmässä.  En pakottanut kuitenkaan toista kertaa, mutta en aijo luovuttaa. En myöskään tykkää kuulla S:n suusta, sanoja "miehet ei tanssi."


tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi tuli, vuosi meni



Hyvää uutta vuotta kaikille ketkä tätä lukevat!

Monet tekevät vuoden vaihtuessa lupauksia, toiset pitävät, toiset eivät ihan niin hyvin...Voisikin siis sanoa että uuden vuoden lupaukset tehdään rikottaviksi. :D
Anteeksi, en syyttele ketään!
Mitä lupauksia itse olen tehnyt?
No viime vuonna olin pari kuukautta herkkulakossa, kunnonkohotusta pitänyt, elintapojen parannusta ja muuta vastaavaa, usein ne ovat kuitenkin jäänyt hiukan kesken. Monet aloittavat laihdutus haasteita tai jonkin muun elämätapa muutoksen, toisaalta siitähän se on kyse.

Kerron nyt hiukan omista kokemuksistani ja miksi ne ajautuivat karille, mitä suosittelen ja mitä en, mitkä ovat yleisimpiä lupauksia jne :)

En tee poikkeusta laihdutus-/kuntoiluyrityksissä. Niistä en ole kuitenkaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, vaan tehnyt niitä enemmänkin kokeilu mielessä. Viimeisin kokeiluni oli 5:2 dietti, jota kokeilin reilu kuukauden. Siinä ajassa ei kerkeä mitään paino muutoksia tuolla dietillä tapahtua, mutta oli sekin kokemus. Viisi päivää kun viikossa saa syödä täysin normaalisti, itse söin sen noin 2200 kcal ja kahtena, mutta ei peräkkäisenä päivänä saa syödä 500 kcal. Itselläni kuitenkin nuo paastopäivät osuivat usein treenipäiville, joten jouduin niiden vuoksi nostamaan tuota parilla sadalla.
+ Oppii katsomaan hiukan mitä syö
+ Oppii kalorimääristä
+ Paasto ei tule kerralla, vaan sitä pidetään pienissä osissa
- Normaali painoisella muutoksia ei tapahdu kovin
- Tarkkaa laskentaa, ei välttämättä sovi kiireisille ihmisille, tai jotka eivät itse pysty aina valmistamaan aterioitaan.
-"Normaaleina päivinä" saattaa sortua ahmimaan, minkä vuoksi myös normaalia kalorimäärää kannattaa tarkkailla.

Normaalissa paastossa en urheilijana näe oikein järkeä, keho kun menee vain säästöliekille siinä...En lähde kokeilemaan. 
 Myös kuntosali on kokeiltu, ja olihan ne kolme kuukautta myös uutta ja jännää, mutta aikataulu alkoi hiukan kiristämään, niin sekin jäi kokeiluksi ja koulun kurssisuoritukseksi.
 Nyt kun vuosi vaihtuu lähden kokeilemaan n. 1,5 kk vatsalihas treeniohjelmaa, ihan kotiohjelmalla, jonkaiajon suorittaa loppuun asti! Sen loputtua siitä varmaankin sitten lisää :) Tarkoituksenani ei ole saada sixpackia, vatsan alue vain kuntoon! :)


Herkkulakko, hankalaa ja tarvitsee hyvän itsekurin. Itselläni se ei olisi toiminut jos en olisi saanut kannustusta ja tehnyt "toisen takia" sitä...Varsinkin tällälailla joulun jälkeen se on aika hankalaa, koska suklaata ym löytyy kaapeista vielä pitkälle kevääseen.
+ Makeaa ei tule ahmittua enään samalla lailla edes kuukauden lakon jälkeen, pienempi määrä riittä taltuttamaan himon
- Vaatii lujaa itsekuria, mutta mikä muutos ei vaatisi?

Hyvä vaihtoehto on kuitenkin tarkkailla esimerkiksi saako tarpeeksi vettä päivittäin, mikä vaikuttaa myös paljon kehon hyvinvointiin. Vettä juomalla ei kuitenkaan ole todettu olevan laihduttamisen kannalta suurta apua, se ei vaikuta suuresti nälän tunteeseen, mutta makuvedethän voivat esimerkiksi helpottaa tuohon makean himoon ja sitä kautta auttaa. :)

Monet lupaavat vuoden vaihtuessa aikatauluttaa elämäänsä; lupaavat aikaa enemmän läheisille. Se on vain organisointikysymys, joka onkin yksi helpoimmin toteutettavista lupauksista. Osta kunnon kalenteri, johon suunnittelet aina muutaman viikon kerrallaan tekemisesi. Älä kuitenkaan laita yhdelle päivää liikaa, jotta joustamisvaraa ja omaa aikaakin jää. :)

Silloin kun tätä postausta suunnittelin, tässä oli jokin idea, mutta nyt tuntuu että se ei ihan tullut tässä ilmi...Toivottavasti saitte jotakin irti.
No mitä aion sitten itse luvata...

Vuonna 2014 aion:

      • Tehdä blogin puolella kerran kuussa jonkin erikois-/DIY-postauksen
      • Suorittaa vatsatreeniohjelman alusta loppuun
      • Hankkia uusia ystäviä
      • Suorittaa yo-kokeet kunnialla ja valmistua lukiosta
      • Ja edelleen jatkaa terveellistä elämäntapaa; syödä hyvin ja urheilla paljon.
      • Mitä muuta, heittäkää ehdotuksia?
Entä millaisia uuden vuoden lupauksia teillä on? Kertokaa toki :)

Mutta vielä kerran: Onnea vuodelle 2014 tasapuolisesti!
 Happy new year for everyone!
Lyckligt nytt år 2014!

ps.Oriflame-arvosteluja päivitetty :) Käy katsomassa :)

tiistai 10. joulukuuta 2013

# 10 luukku

Se olisi joulukuun 10. päivä....Tänään on jokin erikoispäivä? Kurkkaappa kalenteriin ;) Ai ei lue mitään? No laitappa vaikka googleen 10.12. Keksitkö?

Juu, laitoin tänne jo kerran (20.11.) oikeuksistamme. Silloin kyseessä oli lasten oikeuksien päivä. Nyt on ihmisoikeuksien päivä. A littele difference, but not much.

Eleanor Roosevelt ja ihmisoikeusjulistus
KIPU-projektin puitteissa on tullut luettua pariinkin otteeseen ihmisoikeuksien artiklat läpi, mutta mielestäni niistä tulisi olla edes jotenkin tietoinen, yleissivistystä ihmiset. 
 Millainen tämä maailma sitten olisi jos meillä ei oli ihmisoikeuksia? Käynkin sitten tässä postauksessa läpi artikla artiklalta, mten asiat olisivat

  1. Perheesi ei ole rikas, joten oikeutesi ovat heikommat kuin naapurin varakkaammalla perheellä. Sinua kohdellaan kadulla kuin olisit aivoton ja sinua ei kunnioiteta lainkaan.
  2. Jos sinulla on yksi oikeus, niin et voi omistaa muita oikeuksia.
  3. Joku toinen saa päättää elämästäsi. Turvallisuus ei ole perusedellytys, ellei sinulla ole rahaa...
  4. Sinun on kuljettava sisarustesi kanssa varovasti hiljaisilla kaduilla. Orjakauppa on yleistä ja ystäväsikin on kadonnut, todennäköisesti joutunut orjaksi.
  5. Jäit kiinni näpistyksestä. Kauppias nöyryyttää sinut mitä epäinhimisimmin ja palaat kotiin seuraavana päivänä täynnä vakavia ruhjeita, niin fyysisiä kuin psyykkisiä.
  6. Joudut vielä näpistyksestä lain eteen. He kohtelevat sinua kuitenkin kuin olisit jokin eläin, joita on jonoksi asti, he eivät tunnusta sinua itsenäsi.
  7. Samalla kerralla tuomitaan myös eräs toinekin samankaltainen näpistys. Nuori on kuitenkin vielä köyhemmästä perheestä kuin sinä ja saa suuremman sanktion tämänvoksi kuin sinä. Parempi ehkä sinulle, mutta missä tasavertaisuus?
  8. Kuulet myös salin ulkopuolella jutun, että tuomiostaan ei kannata mennä valittamaan. Vaikka olisitkin saanut väärän tuomion, et saa ketään (taitavaa) puolustamaan sinua, saatika oikeudenmukaista tuomaria. Heitä ei ole tässä maailmassa.
  9. Säästyit kuitenkin oikeudenkäyntikeikalla pidätyksiltä. Tiedät monia tapauksia, joissa ihmisiä on pidätetty mielivaltaisesti ja viety lain eteen, tai pahimmassa tapauksessa karkoitettu maasta ilman oikeudenkäyntiä.
  10. Ja ei, ei ole epätävallista että sinua ei kuunnella oikeudenmukaisesti lain edessä. Sanat syötetään sinulle aseella selkään uhaten.
  11. Eikö olisi hyvä, jos jokaista kohdeltaisiin syyttömänä ennekuin toisin voidaan todistaa? mitä suotta, vedetään suorat johtopäätökset ja laitetaan tyyppi istumaan elinkautista. Tai jos rikos on uutta laatua, siirretään oikeudenkäyntiä sen verran että saadaan uusi lakipykälä väännettyä, jotta tyyppi saaaan vankilaan.
  12. Viikon kuluttua näpistyksestä poliisit tunkeutuvat kotiisi. Ai mikä etsintälupa? Ei sellaista ole. He penkovat tavarasi, lukevat kirjeesi ja sähköpostisi, mikään nurkka ei jää kääntämättä. Sinulla ei ole yksityisyyttä.
  13. Perheesi haluaisi muuttaa. Se onkuitenkin vaikeaa. Teidän pitää jonottaa vuoden verran että saatte ehkä luvan muuttaa valtion sisällä. Pari vuotta jos aijotte muuuttaa ulkomaille. Matkallekin lähtöön pitää varata puoli vuotta että saatte luvan lähteä ja ehkä palata.
  14. Turvapaikasta toisessa maassa esimerkiksi sota-aikaan on turha haaveillakkaan. Täällä olet ja pysyt.
  15. Kuten jo totesin ulkomaille muuttaminen on todella hankalaa. Sama pätee myös uuden kansalaisuuden hankintaan. Sinulle ei haluta antaa toisen maan knsalaisuutta, jos kuitenkin saat sen, menetät vanhasi.
  16. Jos olet miespuolinen, olet vahvassa asemassa avioerossa. Tasapuolisuus, pyh. Et voi kuitenkaan mennä eri rodun tai uskontokunnan saatika samaa sukupuolta olevan kanssa naimisiin.
  17. Kaikki omaisuutesi on valtion omaisuutta. Ja he voivat viedä ne koska haluavat.
  18. Valtion sisällä saa harjoittaa vain yhtä uskontoa, ja älä kuvittelekkaan vaihtavasi mihinkään toiseen.
  19. Tiedät miten käy jos julkaiset radikaaleja mielipiteitä, miten kävi sedällesi? Ei kovin hyvin, et ole kuullut hänestä 10 vuoteen.
  20. Jos haluatte kokoontua jalkapalloseuraa järjestämään, niin ei onnistu, jos poliisit saavat vihiä asiasta, vaikka olisitte aivan rauhassa, porukka hajotetaan. Toinen asia on sitten jos yhdistys on valtion alainen; silloin sinut raahataan sinne väkipakolla.
  21. Maailmaa hallitsee diktaattorit. Heidän alaisikseen pääsee perilliset sekä rahaa omaavat suurmiehet. Vaaleistaei olla kuultukaan.
  22. Mikä sosiaaliturva? Tässä maailmassa ei tunneta sellaista valtion apua.
  23. Valtio on jo päättänyt sinun tulevan ammattisi, eikä vaihtaminen tule kuuloonkaan. Myös kyläsi poika on tulossa. Hän saa vain parempaa palkkaa koska hänen isänsä sattuu olemaan korkeammassa asemassa, vaikka teettekin samaa työtä pojan kanssa.
  24. Jos haluat pitää lomaa töistä, et saa siitä ainakaan palkkaa. Parhaimmillaan työpäiväsi voi venyä kellon ympäri.
  25. Kun olit pieni ja isäsi teki pitkää päivää, kun äitisi sairastui pahasti, kukaan ei ollut auttamassa. Äitisi ei saanut minkäänlaista apua. olitte kaksi viikkoa ilman kunnon ruokaa, vuoden ilman uusiaja ehjiä vaatteita, ja silloin oli kylmä talvi...
  26. Sinä olet saanut käydä muutaman vuoden koulua. Niin kauan että opit kirjoittamaan ja lukemaan. Sen jälkeen koulutuksesi on perheen varallisuudesta kiinni. Luokka on jaettu muutamaan osaan, roduittain ja sukupuolen mukaan.
  27. Ei rahaa, ei huvia. Niin se vain menee. Turha kuvitella edes kirjoittavansa kirjaa ja saavan tuloja sen painosten myymisellä. Saat yhden myytyä, jonka jälkeen kuka tahansa voi kopioida sitä. Eikä kirja ole edes sinun omaisuutta, sekin on valtion.
  28. Olet jo myöntynyyt kohtaloosi; sinulla ei tule olemaan oikeutta nauttia oikeuksistasi.
  29. Laki ei tee mitään kansalaisten hyväksi, olet tarkistanut senkiin moneen kertaan.
  30. Ainahan oikeudet voi jotenkin kumota....

Ja sitten jos jollekin jäi epäselväksi, niin TÄMÄ OLI MINUN NÄKÖKULMANI. Eli turha lähteä pohtimaan että mistä tuollasita on repäissyt. Ihan päästäni :D Suosittelen kuitenkin vielä käymään katsomassa oikeat oikeudet.

Oliko rankkaa tekstiä? No aina ei voi kirjoittaa pumpulilla koristellen, mutta tässä loppuun vielä yksi keventävä miete ;)

Mitä on Usko+Toivo+Rakkaus?
No onnellinen homoavoliitto tietysti :)

Ja ihan oikeasti, suosittelen lukemaan nuo 30 artiklaa. Ei ole paljoa ;)

Mutta vielä Oriflamen joulukalenteri:

Love Potion Eau De Parfum koostuu mandariinin, inkiväärin ja rommin vivahteista. Kaakaon kukka, valkoinen lilja ja vanilja antautuvat suklaan, tonkapavun ja santelin nautinnollisiin aromeihin. (norm 42€) Jos haluat tämän tuoksun itsellesi, ota tämän päivän aikana yhteyttä klo 21.30 mennessä! :)

Jos nyt joskain syystä on mennyt ohi tuo Linkkaa blogisi juttu, niin heitä vielä tähän postaukseen se, niin saan lisää luettavaa :)
Ja saadaanko tämän vuoden puolella vielä täyteen 14/20 lukijaa?? Sitten specialia tiedossa! :)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Minun mielipiteeni

Tässä se nyt tulee! Heti alkuun haluan muistuttaa, että tarkoituksenani on vain kirjoittaa, mitä mieltä itse olen- ei kertoa asiasta teoreettisesti tai miellyttää kaikkia. Mielipide on omani, sinulla on varmaankin omasi, voit halutessasi jakaa sen kommenttikenttään, mutta minun tai toisten mielipiteitä ei tarvitse tulla tökkimään.
En lähde kirjoittamaan ensimmäistä mielipidettäni kovin radikaaliksi, joten tänään saatte lukea Somesta.
Siis mikä??
Pohjatietoa: Some, eli sosiaalinen media on yleistynyt huimasti ja siitä on tehty myös Suomessa tämän vuoden puolella tutkimus josta minäkin kävin vähän tarkistuttamassa tietojani, etten aivan puuta heinää puhu ja yleistele asioita.

Itse näen somessa kaksi puolta: sen hyvän puolen sekä varjot. Itse myönnän olevani hyvin aktiivinen somen käyttäjä, omistan facebookin, twitterin, blogini ym. Myönnän myös viettäväni ainakin sen kaksi tuntia päivässä, mm facebookissa. Liityin kuitenkin facebookkiin vasta öö heinäkuussa 2009, eli siirtyessäni 8 luokalle, nyt jotkut ajattelevat miten vasta silloin, missä tynnyrissä olen asunut. VIETIN LAPSUUTTA! Nyt kuitenkin huomaan kaverilistallani olevan henkilöitä, joidenka pitäisi kasvaa ja viettää sitä lapsuuttaan vielä muutama vuosi päästäkseen virallisesti facebookkiin. Somen avulla käydään monenlaisia keskusteluja, joissa estot saattavat kadota anonyymisyyden vuoksi. Paapotaan, että facebookkiin pääsee liian nuoria, ja myönnän että olen itsekkin miettinyt poistavani joitakin alle 12v kavereista postausten: "tykkää jos...", "tykkää niin kerron..." takia, joita tulee parhaimmillaan 5 päivässä yhdeltä henkilöltä. Facebookissa ja muissa palveluissa on kaikki maailman "suojaukset" mutta silti ilmenee erilaisia hyväksikäyttöjä, jotka ovat saaneet alkunsa mediassa. Siis minkä takia ne ikärajat ovat?? 
Itselläni on kolme pikkuveljeä, joten olen päässyt seuraamaan tätä kehitystä. Nuorimmat veljeni saivat kännykät, kosketusnäytölliset joilla pääsee nettiin, jo toisella luokalla (?) Itse sain ensimmäisen kännykkäni, jossa oli huimat kaksiväri näyttö, 10 soittääntä ja matopeli,  neljännellä luokalla. Ensimmäisen kosketusnäytöllisen puhelimen, mitkä nykyään ovat lähes jokaisella, sain jossakin vaiheessa yläasteella, netin puhelimeeni lukioon siirryttäessä! Niin että mikä kehitys, miettikääpä sitä. Ennen oli tärkeintä että pystyit soittamaan tai laittamaan viestin kaverille, nyt tärkeintä on että sillä pääsee nettiin ja siihen saa hyviä pelejä. Eikun mitä mä selitän, eihän kännykät enään niin tärkeitä olekkaan, vaan nyt tulevat tabletit. Kaksi nuorempaa veljeäni omistavat tabletit (eivät tosin ole onneksi arvoltaan kuin n. 100e/kpl), joilla pelataan jatkuvasti!  Olen yrittänyt päästä selville tästä, joku verkossa oleva peli, mitä pitää pelata näemmä jatkuvasti. Asia jota en vain ymmärrä. Ja kyse ei ole siitä ettenkö olisi mm huomauttanut, tai pelejä olisi jäädytetty hetkeksi. En ole laskenut, mutta tarpeeksi monta kertaa olen iltapalapäydässä sanonut että eikö meillä ole muuta puhuttavaa kuin PELIT?! Mistä päästäänkin siihen että kun ruokapöydässä tai kaveripirissä näprätään kännykkää. Asia on ok, kun olet yksin, mutta kun seurassa on muita, niin jätä se kännykkä taskuun! Ei haittaa vaikka jäisit puoli tuntia jälkeen, kun et seuraa uusimpia päivityksiä facebookissa tai instagrammissa tai missä vain...
Juu tämä Instagram...Itse en ole lähtenyt mukaan, johtuu varmaan siitä että Nokia. Tai että en koe tarvetta jakaa kuvia sillätavalla. Mutta kun sain tietää 11v veljelläni olevan instagram, olin että apua...Noei sieltä löytynyt onneksi kuin jotakin muokattuja Angry Birds possujen kuvia, seuraajana vanhempi veli. "Ette tule koskaan saamaan kuvianne pois netistä". Hoettu minullekkin jatkuvasti, tämän vuoksi olen itse yrittänyt pitää minimissä tänne laittamia naamakuvia. Suosittelen joskus kokeilemaan; laita Googlen hakukenttään oma nimesi, ja katso mitä se näyttää. 
"Tekstiviestit ja some köyhdyttävät lasten ystävyyttä ja empatiaa", toteavat tutkijat, eivät toki kaikki. Olen samaa mieltä. Itse kävin pienempänä usein kavereilla ja kaverit tuli meille, nyt se on toki vähentynyt, aikaa kun ei ole enään samaan malliin. Mutta kuinka moni nyky lapsista, noin 10 vuotiasta käy viikottain kaverilla, kun voivat olla näihin yhteydessä netin kautta? Ennen asiat sanottiin suoraan, nyt voit lähettää sen yhdessä viestissä, katsomatta toista silmiin. Mietimme, miksi lapsista, erityisesti pojista, on tullut hyvin väkivaltaisia. Sota- ja väkivaltaa sisältävät pelit? On tosiasia, että jos vanhemmat eivät seuraa lastensa some käyttäytymistä, seuraukset voivat olla mitä tahansa. Lapset pääsevät kyllä itse mukaan someen, mutta millaiseen, se on sitten toinen kysymys. He ottavat mallia, jossei vanhemmistaan, niin kavereista tai peleistä tai mistä tahansa.
Kehitys mene eteenpäin, sille ei voi mitään, ei niitä lankapuhelimia enään tule. Mutta järki pitää muistaa pitää aina mukana. Somesta on hyötynsä; pääset nopeasti tietoseksi asioista, juttelemaan kavereiden kanssa, jakamaan kuvia, pelaamaan ja mitä ikinä teetkään. Siinä on kuitenkin myös varjopuolensa, jotka pitää muistaa ottaa huomioon. Ikärajat ovat laitettu tarkoituksella, ei lasten kiusaksi. Olen itsekkin mokannut netissä, ja saanut maksaa siitä. Toki myös aikuiset voivat yhtä lailla kämmätä somessa, mutta lapsilla se on todennäköisempää. Asiat osataan sanoa siellä hyvin monimutkaisesti, ja lapsi ei välttämättä ymmärrä mitä on tekemässä. Sekaan mahtuu niin rahastuspalvelut, erilaiset hörhöt ja hyväksikäyttäjät, joilla en tarkoita pelkästään seksuaalisesti hyväksikäyttäjiä, on niitä muitakin. Yleensä siellä pienellä printillä lukee jotakin aika oleellista.
Aijon käyttää edelleen somea huolettomasti, mutta en jakele tietojani kaikille tai kirjoittele mitä sattuu, kunnioitan muita ja huomioin vaarat. Tehkää tein siis sama; ei ole ollenkaan huono idea ensin miettiä kahdesti ja sitten laittaa teksti tai kuva kaikkien nähtäville. Kokeilkaa myös viikko ilman nettiä kännykässä, miten pärjäätte. Miettikää onko käytöksenne, jatkuva netissä surffailu, olemaan addiktoitunutta, miettikää miten se vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin ja ihmissuhteisiisi. Jos sinulla on lapsia, ole kiinnostunut heidän tekemisistään somessa ja älä pelkää asettaa rajoja. Näytä myös hyvää esimerkkiä!

Jos kiinnostaa, niin keräsin tähän muuutaman linkin vielä aiheeseen liittyen (:
Lastensuojelun keskusliiton blogi 

Ja edelleen, tämä oli minun mielipiteeni :)


Katsotaan josko saisin viikonloppuna jotakin postausta vielä tehtyä :)