sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Pojat tanssimaan

Koska harrastukset ovat lähteneet käyntiin, ja omassa seurassa huomannut taas yhden hävikin; pojat.
Vaikka tämä teksti on muutaman vuoden takainen koulutehtävä, saatte silti lukea lyhyen mutta ytimekkään mielipiteeni. Olen edelleen tätä mieltä.
 Ja kommentteihin saa toki heittää argumentteja niin puolesta kuin vastaan, kunhan muistatte että jokaisella meistä on sananvapaus, myös minulla. ;)




Olin ohjaamassa oheisharjoituksena tanssia 10-12 vuotiaille salibandya pelaaville pojille. Tunnin tarkoituksena oli harjoittaa poikien motoriikkaa ja kehon hallintaa tanssin kautta, ei siis oppia tanssimaan valssia. Kun pojat saivat tietää pääsevänsä tanssimaan, sain nähdä erilaisia balettitanssija imitointia ja epätoivoisia ”minulla on nilkka vähän kipeä” -esityksiä. En kuitenkaan kohdannut poikien halveksivaa mielipidettä ensimmäistä kertaa tämän tunnin aikana, sillä itse tanssijana olen huomannut poikien vähäisyyden tanssirintamalla.

Monesti esitetään kysymys, miksi? Erityisesti kilpatanssissa, missä poikia tarvitaan, kysymys nousee useasti vuoden aikana esille. Miksi poikia on niin vähän tanssimassa? Mitä asialle voitaisiin tehdä? Erot tyttöjen ja poikien määristä harrastuksissa, esimerkiksi jalkapallossa ovat pienet, toisin kuin tanssissa. Onhan toki joitakin tanssinlajeja, jossa myös poikia on paljon, esimerkiksi katutanssi, mutta miksi?

Poikien ryhmäpaineella ja ennakkoluuloilla on osuutta asiaan. Jos pojalla ei ole itseluottamusta puolustaa ja olla ylpeä harrastuksestaan, ryhmäpaine ajaa pojan helposti pois harrastuksesta. Vetämässäni salibandy- ryhmässä osa oli lopputunnista hyvin rytmissä, osa taas sai tuskin jalkoja ylös lattiasta. Joukkueen ryhmäpaine oli niin kova, että tunnin loputtua, kun muutamat kysyivät valmentajaltaan, että ei kai vain heillä ole toista kertaa tanssia enää, hetki sitten osa neutraalilla asenteella mukana olleet vaihtoivat asennettaan muiden kaltaiseksi.

Miten yhteiskunta ja lasten vanhemmat suhtautuvat harrastuksiin? Kuinka moni on viemässä poikaansa tanssiharjoituksiin? Ei hirveän moni, kun taas tyttöjä viedään kyllä pallopeliharjoituksiin. Kuinka paljon on tarjolla esimerkiksi pelkästään pojille suunnattuja tanssiryhmiä? Tai kuinka moni mainos mainostaa tytöille ja pojille suunnattua tanssiryhmää?

Lapset saavat pienestä asti käsityksen, millaisia lajeja he voivat harrastaa niin, etteivät joudu pilkan kohteeksi. Tässä tehtävässä vanhemmat ovat tärkeässä roolissa. Lasten ennakkoluulot pitää poistaa ja antaa oikea kuva lajista. Tanssiryhmissäkin on mahdollista käydä kokeilemassa ensimmäiset kerrat ilmaiseksi, miksi siis lasta ei voisi viedä kokeilemaan? Jos lapsi ei selvästikään halua enää mennä kyseisen tanssimaan, voi ainakin myöntää, että lapsi on kokeillut tanssimista.


Kyllä, minäkin pakotin veljeni käymään edes kerran alkeisryhmässä.  En pakottanut kuitenkaan toista kertaa, mutta en aijo luovuttaa. En myöskään tykkää kuulla S:n suusta, sanoja "miehet ei tanssi."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti