Mitä tämä oikein on?

Eletään lokakuun viimeistä päivää, vietän sen viimeisiä tunteja Mikkelissä, Paukkulan nuoriso-opistolla. Luvassa pitäisi olla mahtava ja kokemusrikas viikonloppu, enkä väitä ettei voisi olla, kotkaporukassa on aina mukavaa. 

Paitsi silloin kun istut yksin kahden hengen huoneessa vailla juttuseuraa. Koen olevani sosiaalinen ihminen, tykkään jutella ihmisten kanssa ja olla kontaktissa. Nyt vain on todella epäsosiaalinen olo. Mistä se johtuu?

Kuten olette varmaan huomanneet, viimeaikoina tänne blogiin ei ole hirveästi eksynyt mitään järkevää. Myönnän, viime postaukset ovat olleet enemmänkin pakonomaisia "rutiini"-postauksia. Päivät ovat muutenkin vain menneet yksi kerrallaan eteenpäin, sen kummemmin en ole jaksanut niihin tarttua. Onko tämä sitä väsymystä, ylikuormittumista tai jopa kaamosmasennusta tai sen lieviä oireita? 

Kuinka moni teistä on joskus kysynyt itseltään, pitäisikö pitää hetki taukoa, pitäisikö hetki hengähtää ja laskea uudestaan energiankulutuskohteet... Näitä kysymyksiä on tässä tullut lähiaikoina esitettyä. Monessa haluan olla mukana, ja aika hyvin aikakin riittää, mutta lopulta keho tuntuu pistävän vastaan.

En siis väsää lokakuun erikoista, en ehkä marraskuussakaan. Nyt yritän elää joululomaan päivä kerrallaan, käydä koulussa ja opiskella ahkerasti, läpäistä näyttökokeen, tanssikilpailut ja muut erinäiset koulutukset ja kokoukset joihin olen sekaantunut. Oma terveys on kaikkein tärkein, ja tärkeää on havahtua ajoissa hoitamaan itsensä kuntoon. Jos siis huomaat itselläsi jatkuvaa väsymystä, ruokahaluttomuutta tai muita "epätavallisia" tapoja, kannattaa hetkeksi pysähtyä ja tarkastella itseään lähemmin. Ja jos tuntuu että tarvitset apua, rohkene pyytää sitä! Se ei ole todellakaan noloa, vaan hyvä asia, että osaat itse tunnistaa oireita ja hakea apua.

Hyvää yötä <3

Sometimes it's good to take a little break

Viikonloppu koittaa ja hetken saa hengähtää. Ehkä viikonlopuun mahtuu muutama tunti vapaata, toivon ainakin. Kiirettä on pitänyt, suurin stressin aiheuttaja on tällä hetkellä kai tuo anatomian tentti, jonka joudun kohtaamaan ensi viikon alussa. 

Nyt kun muistan! Tässä kuvat niistä kengistä, jotka tarttui Tallinnan reissulla mukaan :)

Viikkoon on mahtunut anatomian opiskelun lisäksi mm. Oriflamen arvontalomakkeiden läpikäyntiä. 

Ensi viikolla vajaan 50hlöön pitäisi ottaa yhteyttä. noissa oli pieni lajitteleminen (onneksi oli veljet apuna), joten toivotaan että soittaminen tuottaa tulosta ja tulee muutama asiakas lisää. :)

Päätin tehdä myös viikonvaihteessa puolikkaan naaman meikki-haasteen, mutta julkaisu vähän venyi...:D Vaikka tein ihan perusmeikin, en mitään turhia lisäillys, on ero silti aikamoinen :o Vai mitä mieltä olette?

Edestä

Ja sivulta

Ja kokokasvot

Veljen kaa :D

 

Ja loppuun vielä veljen napsaisema kuva "Möröstä" ;)

Mutta käykää tykkäilemässä Facebookissa blogin sivuista, sinne tulee ehkä himpun verran enemmän kuulumisia tähän kiireaikaan :)

Pummilla Tallinnaan, ainakin melkein

Aikaa on taas kulunut viime julkaisusta, mutta eipä sitä vapaa hetkeäkään juuri ole löytynyt. Kouluhommat tuppaavat kaikki tulemaan aina kerralla ja palautuspäivät ovat aina peräkanaa. Ja sitten osaan vielä viikonloppunikin täyttää. :D

Viikonloppu tosiaan oli pieni irtiotto tästä hälinästä, oltiin varattu S:n kanssa Virosta hotelli pe-su. minulla Oli kamera mukana, mutta jostain syystä kuvia ei sinne juuri ilmestynyt... Muutamat kuvat tuli kännykällä otettua, muutamat niistä eksyivät Instaankin. :)

Olimme siis Hotel Rocca al Maressa. Ei kovin kaukana satamasta, mutta matkaa ei kyllä ihan kävellyt. :D Taksi ja bussi kulki ;) Rocca al Mare on tosiaan pieni 4 tähden hotelli, jossa on 35 erikokoista huonetta, spa ja ravintola. Ravintolassa hyvät ruuat ja hinta-laatusuhde hyvin kohdallaan.

Muutama kuva netistä napattuna:

Ja omia kuvia :D

pe illan annos: riisiä ja kanaa, sekä todella hyvää kastiketta <3

Perjantaina ei lähdetty enää illalla mihinkään käppäilemään kello kun oli jo mukavasti. Päädyttiin syömään hotellilla. Lauantaina lähdettiin sitten keskustaan, kierrettiin Virukseskus ja muita liikkeitä mitä siinä onkaan. Käytiin hotellilla kääntymässä ja mentiin vajaan kilometrin päässä olevaan Rocca al Mare kauppakeskukseen shoppailemaan ja ostamaan tuliaiset. Mukaan lähti itselle yhdet kengät sekä vyösetti.

Sunnuntaina pitikin olla sitten jo klo 11 satamassa, viikonloppu meni todella nopeasti. Mutta mukavaa oli ja tuli oikeaan kohtaan (meille molemmille) tämä reissu. Syksy tuo tullessaan paljon hommia, jotka tuo tullessaan pienoisen stressinkin...

Ja kehuttavaa vielä! Hotelli on myös opiskelijabudjetille todella ystävällinen! 130€ 2hlöä, 2 yötä, sisältäen aamupalat, allasosaston vapaan käytön sekä ilmaisen wifin. Laivalippuihinkin meillä meni yhteensä alle 40€? Eli suosittelen, jos suunnittelet pientä irtiottoa ;)

ps. taksi maksoi 10e satama-hotelli välin.

Mutta nyt palaan takaisin anatomian kirjan pariin, katsotaan josko tässä lähipäivinä saisin jotain järkevää tänne :) Postausehdotuksia saa aina antaa ;) 

ps. kommentit tulevat näkyviin, kunhan olen hyväksynyt ne. Testauksessa spämmiviestien ekäisy. Älkää antako sen häiritä. :)

Pojat tanssimaan

Koska harrastukset ovat lähteneet käyntiin, ja omassa seurassa huomannut taas yhden hävikin; pojat.

Vaikka tämä teksti on muutaman vuoden takainen koulutehtävä, saatte silti lukea lyhyen mutta ytimekkään mielipiteeni. Olen edelleen tätä mieltä.

 Ja kommentteihin saa toki heittää argumentteja niin puolesta kuin vastaan, kunhan muistatte että jokaisella meistä on sananvapaus, myös minulla. ;)

Olin ohjaamassa oheisharjoituksena tanssia 10-12 vuotiaille salibandya pelaaville pojille. Tunnin tarkoituksena oli harjoittaa poikien motoriikkaa ja kehon hallintaa tanssin kautta, ei siis oppia tanssimaan valssia. Kun pojat saivat tietää pääsevänsä tanssimaan, sain nähdä erilaisia balettitanssija imitointia ja epätoivoisia ”minulla on nilkka vähän kipeä” -esityksiä. En kuitenkaan kohdannut poikien halveksivaa mielipidettä ensimmäistä kertaa tämän tunnin aikana, sillä itse tanssijana olen huomannut poikien vähäisyyden tanssirintamalla.

Monesti esitetään kysymys, miksi? Erityisesti kilpatanssissa, missä poikia tarvitaan, kysymys nousee useasti vuoden aikana esille. Miksi poikia on niin vähän tanssimassa? Mitä asialle voitaisiin tehdä? Erot tyttöjen ja poikien määristä harrastuksissa, esimerkiksi jalkapallossa ovat pienet, toisin kuin tanssissa. Onhan toki joitakin tanssinlajeja, jossa myös poikia on paljon, esimerkiksi katutanssi, mutta miksi?

Poikien ryhmäpaineella ja ennakkoluuloilla on osuutta asiaan. Jos pojalla ei ole itseluottamusta puolustaa ja olla ylpeä harrastuksestaan, ryhmäpaine ajaa pojan helposti pois harrastuksesta. Vetämässäni salibandy- ryhmässä osa oli lopputunnista hyvin rytmissä, osa taas sai tuskin jalkoja ylös lattiasta. Joukkueen ryhmäpaine oli niin kova, että tunnin loputtua, kun muutamat kysyivät valmentajaltaan, että ei kai vain heillä ole toista kertaa tanssia enää, hetki sitten osa neutraalilla asenteella mukana olleet vaihtoivat asennettaan muiden kaltaiseksi.

Miten yhteiskunta ja lasten vanhemmat suhtautuvat harrastuksiin? Kuinka moni on viemässä poikaansa tanssiharjoituksiin? Ei hirveän moni, kun taas tyttöjä viedään kyllä pallopeliharjoituksiin. Kuinka paljon on tarjolla esimerkiksi pelkästään pojille suunnattuja tanssiryhmiä? Tai kuinka moni mainos mainostaa tytöille ja pojille suunnattua tanssiryhmää?

Lapset saavat pienestä asti käsityksen, millaisia lajeja he voivat harrastaa niin, etteivät joudu pilkan kohteeksi. Tässä tehtävässä vanhemmat ovat tärkeässä roolissa. Lasten ennakkoluulot pitää poistaa ja antaa oikea kuva lajista. Tanssiryhmissäkin on mahdollista käydä kokeilemassa ensimmäiset kerrat ilmaiseksi, miksi siis lasta ei voisi viedä kokeilemaan? Jos lapsi ei selvästikään halua enää mennä kyseisen tanssimaan, voi ainakin myöntää, että lapsi on kokeillut tanssimista.

Kyllä, minäkin pakotin veljeni käymään edes kerran alkeisryhmässä.  En pakottanut kuitenkaan toista kertaa, mutta en aijo luovuttaa. En myöskään tykkää kuulla S:n suusta, sanoja "miehet ei tanssi."