Viime viikonloppuna lähdimme perheen kesken Himokselle, jossa meillä oli taas mökki vuokrattuna. Tavarat oli pakattu jo torstai-iltana ja veljet ottivat perjantain viimeiset tunnit vapaaksi, että pääsisimme lähtemään ajoissa; pitihän se keretä vielä illalla rinteeseen!
Itse jäin perjantaina kuitenkin ottamaan vähän lepoa mökkiin, saivat veljet mennä omia reittejään. :)
Lauantain sarastaessa tehtiin eväät ja oltiin hyvissä ajoin rinteen juurella odottamassa, että hissit käynnistyisivät. Hankalinta reissussa oli saada kaikki mökille syömään, rinteestä kun ei olisi malttanut poistua hetkeksi.
Ruokailun jälkeen fiilis sitten muuttui. Kerettiin muutamat laskut ottamaan ja jäin yhden laskun ajaksi rinteen päälle odottelemaan muuta porukkaa. Ihmettelin kun kesti ja kesti, ja lopulta puolet porukasta nousee hissillä ylös. "siltä tulee verta nenästä ja ilmat lähti." Veli oli kaatunut rinteessä ja päässyt kuulemma hetkeksi huilaamaan. Ajattelin että eipä tässä sitten mitään, jatketaan.
Huolestuminen heräsi kun ambulanssi kaarsi rinteen alle ja hetken kuluttua sain soiton että lähtisinkö veljeni kanssa ensiapuun, pitää selvittää mitä kaikkea käynyt. Vaikka etäisyyttä ei ollut kuin se n. 300m, oli se tuskaista matka hiihtää tasamaalla ja kun ihmisiä tulee tulvana vastaan. Lanssille päästyäni näin ensimmäistä kertaa veljeni tapaturman jälkeen, toinen puoli naamasta vereslihalla ja poika ihan kuutamolla. Ei siis auttanut kuin hypätä kyytiin, isä lupasi tuoda parin tunnin päästä kengät, lupailivat että se aika menee ennen kuin pois pääsee. Vaan eipä mennytkään niin, vaan sairaalatarkkaluun, mutta ei Jämsään vaan kotipaikkakunnalle. Ja koska ketään ei laiteta yksin menemään meillä kotiin, palattiin mökille pakkaamaan, hakemaan loput porukasta rinteestä ja suunta kohti kotia. Yö oli raskas eikä veljen sairaalareissu mennyt odotetusti kotipuolessa, mutta kaikki ovat hengissä ja maaliskuussa uudestaan laskettelemaan! :)
